Viikot vierivät vilkasta vauhtia,
arki taputtaa tasaista tahtia:
aamusta iltaan syke on tämä,
selviämäsi pitää ihmissielun rämä!
 
Pulssi tuntuu ohimolla,
aamu illan valinnoilla,
puoliksi on valmistettu,
puolet kadoksissa, unohdettu.
 
Jossain matkan varrella itsenikin hukkasin,
arjen syövereihin tahtoni kadotin.
Mut etsivä löysi, koputtavalle avattiin,
olen tullut takaisin ja kiva että tavattiin.
 
Kunpa riman osaisi ajoissa alemmas asettaa,
armoa myös itseään kohtaan toteuttaa.
Ennen kuin liian raskaaksi,
muuttuu elämä harteilla taakaksi.
 
Suorittamisen sijasta jos voisi vain elää,
tuntea riittävyyttä antamatta enää,
ekstra-potkua hyytyneillä jaloilla,
tahtoisin tänään vain istua ja katsella,
maailman leikkiä varjoilla ja valoilla,
tule rakas viereeni, kaikki tärkeä on tallella.


                       Juli