Lapset saateltuina untenmaille,
matkaa sinisillä pursillaan taittavat.
Kukaan ei kutsu, oo mitään vaille,
levon keveys ja makeus maittavat.
                                              
Armoilla arjen ankaruuden,
hetken helpotukseen hakeudun;
edessä elämän ehdottomuuden,
kulmaan kotisohvan unohdun.
 
Annan suklaan sulaa suussa,
colan poreilla kielellä,
saattaa sumuun surun säikeet,
mi´makoilevat mun mielellä.
 
Hömppäkirjan juonenkäänteet,
kuin keskellä satua itsekin ois.
Stressi, päänsärky ja vatsanväänteet,
jännityksen lauetessa sulavat pois.
 
Viel´ yhden palan kielelleni,
sakeaa makeaa sujautan.
Asettuu rauha rinnalleni,
uneen levolliseen nukahdan.


                        Juli