Ilmassa aistin tuntua talven,
näen taivaalla syksyä saattelevan parven.
Aura varassa, vallassa vaiston,
valon valtakausi lähenee loppuaan;
pimeys voittamaisillaan on taiston.
 
Aina vain aikaisemmin peittää pimeys verhollaan,
lumoavan maiseman luovat puut väriloistollaan.
Ruskan kirjo kohisee metsän hulmuavassa helmassa,
pihlajanmarjat hehkuvat luonnon asetelmassa.
 
Keuhkojen täydeltä raikkautta, kirpeyttä,
hamuilee muisti elämän keveyttä;
kuvia keväästä puhkeavasta,
kesän lämmöstä – sehän alkoi vasta!
Ja nyt jo villahuivin suojaan,
kätkeydyn viimalta turvaten Luojaan;
Anna voimia keskelle pimeyden,
valoa, lämpöä sydämeeni tarvitsen!
Kauniit muistot säilöttyinä mielen kellariin,
kiitollisna katseen suuntaan päiviin tuuleviin.


                       Juli